Call us on 44 7700 900693

Etusivu » Politiikka » Anarkismi aattena

Anarkismi aattena

Anarkismi on poliittisen ajatusmaailman muoto, jonka mukaisesti toimiakseen optimaalisella tasolla yhteiskuntien tulisi olla vapaaehtoiseen itsehallintaan perustuvia toimiakseen. Ideana on, että yhteiskunnat olisivat joko täysin hallituksettomattomia, tai niiden hallinnolliset instituutiot toimivat sillä periaatteella, että niiden hallinnon työntekijöiden välillä ei olisi sen suurempaa hierarkiaa.

Tämä hierarkian ja vallankahvan vastustaminen liittyy anarkistien mielessä elämän kaikkiin osa-alueisiin, ja yksilönvapauden puolustaminen on yksi anarkistisen ajattelun kulmakivistä. Aaatteen kannattajien mukaan itsenäisyys ja tasaarvoisuus ihmiskunnan jäsenten välillä johtaa henkilöiden ja yhteisöjen tuotannollisuuden kohoamiseen , luovuuden lisääntymiseen, ja yleiseen hyvinvointiin. Anarkismi ajatuksena tarjoaa politiikan tutkijoille ja kriitikoille hyvän metodologian nykypolitiikan analysoinnille vaihtoehtoisen mahdollisuuden varjolla.

Varhainen anarkismi

Ensimmäinen itsensä anarkistiksi mieltänyt henkilö oli 1800-luvun puolivälissä vaikuttanut ranskalainen filosofi Pierre-Joseph Proudhon. Hän mainosti spontaania yhteiskuntaa, jossa co-operatiiviset yhteisöt yhteiskunnan siirtyisi valtaa pitäviltä tahoilta työntekijöille. Hänen kirjansa Mitä on omaisuus? Julkaistiin vuonna 1840, ja sitä pidetään yleisesti modernin anarkismin lähtökohtana. Proudhon vastusti sekä valtion, että yksityisten tahojen omaisuuden haalimista. Hänen poliittiset juurensa olivat sosialistisessa työväen aatteessa, ja hän pyrki tarjoamaan ideoillaan vaihtoehtoa marxilaiselle ajattelutavalle.

Anarkistiset ideat levisivät ympäri Euroopan 1800-luvun puolivälissä, ja Proudhonin tekstejä käännettiin useille kielille. Työväenliikkeen internationaali sai alkunsa 1864, ja se sai riveihinsä useita unionisteja, sosialisteja, sekä anarkisteja. Anarkistit eivät kuitenkaan olleet sosialistien kanssa yhtä mieltä hallituksen ideaali roolista, tai yksityisomistuksen täydestä hylkäämisestä, ja liitto päätyi jakautumaan kahteen riitelevään leiriin. Anarkistit potkittiin viimein ulos liitosta 1872 Haagin kongressin aikana.

Anarkismi oli itsensä vakavasti ottava poliittinen suuntaus vielä 1900-luvun alussa, ja 1907 Amsterdamissa järjestettiin kansainvälinen anarkistien kongressi, johon otti osaa edustajia 14 maasta. Näinä aikoina anarkistit levittivät vahvasti tuotantoteollisuuden kritiikkiä, ja he pyrkivät vastaamaan samoihin teollisen vallankumouksen tuomiin sosiaalisiin ongelmiin, kuin kilpakumppaninsa sosialistitkin.

Vaikka tuoreen historian aikana on anarkistisia valtioita yritetty laittaa pystyyn muutamaan otteeseen, kovin pitkälle tällä tavalla toimivat hallinnot eivät ole päässeet. Viimeisin yritys oli Espanjan Katalonian maakunnassa maan vallankumouksen jälkeen vuonna 1936. Anarkistit menettivät maakunnassa pitäneensä valta-asemansa Espanjan hallitukselle ja kommunisteille jo vuonna 1937.

Anarkismi nykypäivänä

Anarkismi jakautuu sisäisesti useisiin suuntauksiin, riippuen siitä mitä yhteiskunnan osa-aluetta heidän kritiikkinsä koskee. Suuntauksien lähtökohdat ovat samat, mutta heidän toiminta muotonsa saattavat poiketa kovastikin toisistaan. Esimerkiksi anarkoindividualistit pyrkivät hävittämään kaiken vallan täydellisesti, ja sen perustajat uskoivat että työnteon yhteydessä ei pitäisi harjoittaa minkäänlaista yhteistyötä.

Anarkosyndikalismi taas uskoo ammattiyhdistystoiminnan kannattavuuteen, ja se on ajatusmaailmaltaan lähempänä sosialismia. Anarkosydikalismin kannattajat toimivat myös nykypäivänä aktiivisesti politiikan vaikutuspiirissä esimerkiksi Espanjassa ja Ruotsissa.

Anarkismin käsitteen alle on kehittynyt myös anarkokapitalismin suuntaus, joka eroaa alkuperäisistä anarkistisistä yksityisomaisuutta koskevista ajatuksista huomattavasti. Anarkokapitalistit uskovat voimakkaasti yksilön oikeuteen omistaa, ja he kannattavat vapaita markkinoita. Valtion vaikutusvallan tulisi heidän mielestään hävitä mahdollisimman täydellisesti, mikä tarkoittaa myös yhteiskunnan muodostamien tukiverkkojen poistamista.

Puhekielessä anarkismi yhdistetään usein väkivaltaisiin tapahtumiin, ja yksilöiden tuhoisan toimintaan ajamansa asian vuoksi. Väkivalta onkin ollut osana liikkeen tiettyjen jäsenten toimintaa jo sen alkuvaiheista. Iskuja tehtiin hallitsevia luokkia kohtaan, kaikki liikkeen kannattajat eivät kuitenkaan uskoneet suoriin iskuihin.

Nykypäivänä anarkististen liikkeiden suhtautuminen väkivaltaan vaihtelee suuresti. Siinä missä osa liikkeistä on täysin rauhan asialla, jotkut uskovat suoran toiminnan, ja sitä kautta sekasorron, hyödyllisyyteen. Hyökkäysten kohteet ovat yleensä hallituksen ja kapitalismin symboleita, ja fyysistä väkivaltaa useammin hyökkäykset muodostuvat ilkivallaksi. Suomessa tämäntyyppistä toimintaa on edustanut tunnetuimmin Kuokkavierasjuhlat, maamme itsenäisyyspäivänä järjestettävä tapahtuma, jolla pyritään häiritsemään tasavallan presidentin järjestämää itsenäisyyspäivän vastaanottoa.