Call us on 44 7700 900693

Etusivu » Politiikka » Hyvinvointiyhteiskunta

Hyvinvointiyhteiskunta

Hyvinvointi yhteiskunta mallissa valtion hallitus ottaa suuren vastuun kansalaisten rahallisesta, ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Maan politiikka pyörii kansalaisten hyvinvoinnin ympärillä, ja tasa-arvoisuus mahdollisuuksien äärellä. Hyvinvointi yhteiskunnassa kansalaisen varallisuutta yritetään tasapäistää, ja verottamalla varakkaita kansalaisia korkeammalla prosentilla yhteiskunta huolehtii niistä jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään.

Suomi lasketaan hyvinvointi yhteiskunnaksi, ja maassamme noudatetaan Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunta mallia. Tämä tarkoittaa että kansalaisille tarjotaan hyvin pitkälle täyden palvelun mahdollisuudet yhteiskunnan puolesta. Suuri osa työntekijöistä kuuluu työntekijä järjestöihin, jotka ajavat heidän palkka, ja työturvallisuus asioitaan rautaisella kädellä. Maissa on kuitenkin vallalla vapaiden markkinavoimien ajama kapitalismi, mikä mahdollistaa yksityishenkilöiden varallisuuden, ja rohkaisee sosiaalista nousukkuutta.

Suomalainen hyvinvointivaltion muodostuu sosiaaliturvasta, joka pitää sisällään sosiaalivakuutuksen, sekä sosiaaliavustukset, sekä hyvinvointipalveluista, joihin luetaan koulupalvelut, sosiaalipalvelut, ja terveyspalvelut.

Hyvinvointivaltioiden historia

Ensimmäinen kirjallisissa lähteissä kuvailtu hyvinvointivaltio oli Intiassa 300 eKr. Keisari Ashoka laittoi uskonnollisen vakaumuksensa käytäntöön, ja paransi kansalaistensa elintasoa omasta pussistaan. Keisari rakennutti taloja, maatiloja, ja puistoja, ja palkkasi kaartin valvomaan hänen määräämiään tekoja. Myöhemmin yhdeksi Islaminuskon peruspilareiksi päätettiin hyväntekeväisyys, joka kattoi köyhien auttamisen, sekä eläkkeen tehdystä työstä.

Länsimaissa valtion takaamaa hyvinvointia on käytetty 1900-luvun alussa massojen hallitsemisen muotona. Toisaalta valtio takasi tulon kansalaisille, mutta toisaalta he kielsivät työntekijöiden järjestymisen unioneiksi.

Hyvinvointiyhteiskunta yleistyi länsimaissa 1930-luvulla useita kohdanneen suuren laman johdosta. Maailmanlaajuinen lama johti laajamittaiseen työttömyyteen, ja massa köyhyyteen. Valtiot ryhtyivät organisoimaan köyhien ja sairaiden auttamista, välttääkseen tämän kaltaiset massa ongelmat. Hyvinvointivaltio tarjoaa turvaverkon niille henkilöille jotka syystä tai toisesta menettävät tulonsa, ja sitä kautta riskeeraavat myös kotinsa menetyksen.

Hyvinvointivaltiot tänä päivänä

Hyvinvointivaltion tunnusmerkkejä ovat usein progressiivinen verotus, valtion takaama terveyden- ja sairauden huolto, työttömyys- ja sairauskorvaukset. Useimmilla valtioilla on voimassa minimipalkka, lapsilisät, ja äitiyspäiväraha. Hyvinvointiyhteiskuntien välillä on kuitenkin eroja, ja ne voivat olla joko universaaleja tai valikoivia, tai jotain siltä väliltä. Vaihtelevaa on se kenelle valtion maksamia palveluita tarjotaan, ja ovatko ne ilmaisia käyttää. Esimerkiksi Englannissa NHS, National Health Service, tarjoaa ilmaista terveydenhuoltoa kaikille maassa asuville henkilöille tulojen määrästä riippumatta. Amerikassa töissä käyvät kansalaiset joutuvat maksamaan huomattavan korkeaa kuukausittaista yksityistä vakuutusta, joka kustantaa heidän sairaala reissunsa.

Sosiaalidemokraattisissa hyvinvointi yhteiskunnissa palvelut ja tuki ovat kaikkien saatavilla, tämä malli on voimissaan esimerkiksi Suomessa, ja useissa muissa pohjoismaissa. Liberaalissa hyvinvointiyhteiskunnassa, kuten Amerikassa, yhteiskunta auttaa vain kaikissa köyhimmissä asemissa olevia kansalaisia selviytymään elämässä.

Hyvinvointiyhteiskunta mallia on kritisoitu siitä, että se verottaa liian kovalla kädellä niitä kansalaisia, ja yhtiöitä, jotka ovat tehneet suuren määrän työtä ansaitakseen palkkionsa. Yhtiöiden kasvaessa tämä saattaa johtaa niiden siirtymiseen valtioihin joissa verotaakka on pienempi, vieden mukanaan kaikki mahdolliset verotulot.

Vahva tukiverkosto saattaa myös aiheuttaa osan instituutioista laiskuutta tietyn kansanosan keskellä. Niille joille riittää yksinkertainen elämä, kuukausittainen valtion tulo, ja katto pään päällä on tarpeeksi, mikä tarkoittaa että heillä ei välttämättä ole motivaatiota liittyä työelämään. Tämä pitää varsinkin paikkansa kun kuukausittaisten valtion korvausten, ja minimipalkalla suoritetun manuaalisesta työstä saatavan palkkion määrä on hyvin lähellä toisiaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhujat korostavat sen humanitäärisiä, demokraattisia, ja eettisiä vaikutuksia. Jokaisella kansalaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään, ja me emme nyky-yhteiskunnassa pysty aina vaikuttamaan omaan kohtaloomme. Perheen merkitys on vähentynyt, ja tämänkaltaisen tukiverkoston puuttuessa ilman hyvinvointiyhteiskunnan tuomia etuja, ihmisille aiheutuisi esimerkiksi sairauden seurauksena tarpeettoman suurta kärsimystä. Palvelut kuten maksuton koulutus myös tarjoavat mahdollisuuden kansalaisten itse parannukseen, ja luokka kiertoon yhteiskunnan sisällä.