Call us on 44 7700 900693

Etusivu » Politiikka » Suomen Presidentit Osa 1 – Marsalkka Mannerheim

Suomen Presidentit Osa 1 – Marsalkka Mannerheim

Varmasti yksi Suomen historian tunnetuimmista poliitikoista on Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Mannerheim oli taustaltaan armeija miehiä, ja hän toimi presidenttiyden lisäksi useissa  tärkeissä luottamus rooleissa. Mannerheim toimi Suomen presidenttinä vuodesta 1944 vuoteen 1946, ja hänet valittiin Yleisradion äänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi vuonna 2004. On todennäköistä että Mannerheim on kunniamerkeillä koristelluin suomalainen kautta historiamme.

Suku ja varhaisvuodet

Mannerheimin suku saapui Suomeen Ruotsin kautta Saksasta. Hänen isoisänsä Carl Erik Mannerheim toimi Suomen hallituksen jäsenenä kahdesti, ja hänelle myönnettiin periytyvä kreivin arvonimi vuonna 1824.

Mannerheimin isä Carl Robert Mannerheim oli sotilaallisessa suvussa siinä erikoinen, että hän ei ottanut itselleen sotilaallista, tai virkamiehen uraa. Carl Robert vietti suuren osan ajastaan ulkomailla, mutta asettui lopulta Louhisaaren kartanoon vaimonsa Hedvig Charlotta Hélène von Julinin kanssa. Tuleva Marsalkka Gustaf Mannerheim syntyi kartanossa 4. Kesäkuuta 1867. Mannerheimin lapsuudesta ei puuttunut draamaa, sillä hänen isänsä hylkäsi perheen vararikkoon ajautumisen jälkeen vuonna 1880. Mannerheimin äiti kuoli sydänkohtaukseen vuotta myöhemmin, jättäen Mannerheimin ja tämän sisarukset veljensä Johan Albert Edvard von Julinin huollettaviksi.

Gustaf Mannerheim aloitti koulutus uransa Bookin yksityisessä lyseossa, josta hänet potkittiin ulos tuhotöiden ansiosta. Tämän jälkeen nuori herra siirtyi Haminaan Kadettikouluun valmistavaan oppikouluun. Haminan Kadettikouluun Mannerheim hyväksyttiin 1882, ja vaikka hän oli koulussa suosittu, hänen suomen ja venäjän kielen taitonsa ei ollut kaivatulla tasolla. Mannerheimilla oli myös käytöksen kanssa ongelmia Kadettikoulussa, ja koulun tiukat säännöt eivät sopineet nuorelle miehelle. Mannerheim toivoi voivansa siirtyä Haminasta Pietariin Keisarin paašikouluun, mutta Kadettikoulun johtaja kieltäytyi antamasta hänelle suositusta huonojen venäjänkielen arvosanojen johdosta. Mannerheimin kapinallinen käytös kulminoitui luvattomaan yö poissaoloon, ja lopulta tämän Kadettikoulusta erotukseen.

Sotilas vuodet

Mannerheim jatkoi opintojaan yksityisessä Böökin kymnaasissa Helsingissä, ja tämä antoi hänelle mahdollisuuden päästä Venäjän keisarillisen armeijan Nikolain ratsuväkiopistoon, josta hän valmistui 1889. Tämä johti nuoren miehen uraan Venäjän keisarillisessa armeijassa, alkaen raakunarykmentistä, ja vihdoin chevaliekaartista vuodesta 1891 eteenpäin. Samoihin aikoihin myös miehen yksityiselämässä tapahtui muutoksia, sillä hän avioitui varakaan venäläis perijättären Anastasia Arapovan kanssa.

Mannerheim osoittautui taitavaksi hevosmieheksi, jolla oli loistava silmä ratsuille, ja hänet nimitettiin 1897 erikoistehtäviin Venäjän hovitallihallituksessa, hänelle annettiin ratsumestarin arvonimi, ja hän sai kunnian kiertää ympäri Eurooppaa ostamassa tsaarille valio hevosia. Venäjän vallan aikana Mannerheimin sotilasura oli hyvin nousujohteinen, mutta hänen yksityiselämässään ei pyyhkinyt läheskään yhtä hienosti. Mannerheimin avioliitto johti asumuseroon vuonna 1902, ja perheen tyttäret Anastasie ja Sophie muuttivat äitinsä kanssa Ranskaan. Virallisesti pariskunta otti avioeron vuonna 1919.

Mannerheimin Suomen vuodet

Suomen itsenäistyttyä Venäjästä 1917 Mannerheim jätti suuren maan armeijan, ja muutti Suomeen. Sisällissota punaisten ja valkoisten välillä alkoi näyttää vääjämättömältä, ja Svinhufvudin senaatti nimitti miehen sotilaskomitean johtajaksi ja valkoisten ylipäälliköksi tammikuussa 1918. Valkoiset voittivat sodan, mutta mannerheim erosi roolista hallituksen hyväksyttyä ulkopuolista apua Saksan armeijalta. Mannerheimin vietettyä muutamia kuukausia ulkomailla, eduskunta kutsui hänet takaisin ja valitsi hänet valtionhoitajaksi, eli vastaavaksi valtion päämieheksi. Tätä jatkui kuitenkin vain puoli vuotta, ja Mannerheim hävisi ensimmäiset vaalit K. J. Ståhlbergille.

Valtionhoitajan viran jälkeen Mannerheim keskittyi yhteiskunnallisiin tehtäviin ja maanviljelyyn, hän perusti yhdessä siskonsa kanssa vuonna 1920 Mannerheimin lastensuojeluliiton, ja toimi Suomen Punaisen Ristin keskushallituksen puheenjohtajana.

Mannerheim toimi läpi 1930-luvun tärkeissä sotilaallisissa, ja maanpuolustuksellisissa tehtävissä. Hänet valittiin puolustusvoimien ylipäälliköksi Talvisodan syttyessä, ja Suomen marsalkan arvonimi Mannerheimille myönnettiin miehen 75-vuotis syntymäpäivänä 1942. Tasavallan presidenttinä Mannerheim toimi 1944-1946, ja hänen venäjän tuntemuksensa oli suuresti avulias Suomen neuvotellessa tulehtuneita välejä Neuvostoliiton ja Euroopan kanssa. Mannerheim kuoli pitkäaikaisten vatsa sairauksien seurauksena Sveitsiläisessä sairaalassa 27. tammikuuta 1951.