Call us on 44 7700 900693

Etusivu » Politiikka » Suomen Presidentit Osa 2 – Urho Kekkonen

Suomen Presidentit Osa 2 – Urho Kekkonen

Urho Kaleva Kekkonen hallitsi Suomen kahdeksantena presidenttinä vuosina 1956 – 1982. Tätä ennen hän oli toiminut pääministerinä vuosina 1954 – 1956, ja pitänyt useita aikaisempia ministerin rooleja. Kekkosen yli 25 vuoden valtakausi on Suomen historian pisin presidentin pesti, ja hänellä oli huomattavasti enemmän valtaa virassaan kuin nykyisillä viranhaltijoilla. Kekkosen vallan jälkeen presidentin valtaa on rajoitettu huomattavasti, ja nykyään yksi henkilö voi toimia virassa vain kaksi peräkkäistä kautta.

Politiikkaa edeltävät vuodet

Urho Kekkonen syntyi Savolaiseen talonpoikais perheeseen Pielavedellä 3. Syyskuuta 1900. Vaikka Kekkosen lapsuudenkoti oli suhteellisen vaatimaton, olot eivät kuitenkaan olleet niin köyhät kuin usein väitetään. Hänen isänsä Juho Kekkonen teki nousujohteisen uran tukkimiehestä metsätyöntekijäksi ja tukkiasioitsijaksi Halla Oy:lle.

Koulussa Urho Kekkonen oli hieman villi, mutta sai lisäpisteitä toimimalla koulun toverikunnan johtajana, ja oppilas lehden päätoimittajana. Kekkonen ryhtyi jo 14-vuotiaana julkaisemaan kirjoituksiaan Kaikuja Kajaanista -sanomalehdessä, myöhemmin myös Kajaanin Lehdessä. Kekkosen käyttämiä nimimerkkejä olivat muun muassa Esaias Ranstaka, Kohennuskeppi, Känä, ja Urho Sorsimo. Suomen sisällissodassa nuori kekkonen taisteli valkoisten riveissä, Kajaanin sissi rykmentissä.

Sodan jälkeen Kekkonen kirjoitti ylioppilaaksi, ja työskenteli journalistina, kunnes hän hankkiutui opiskelemaan lakia 1921. Opiskelujen aikana ja niiden jälkeen Kekkonen teki töitä Etsivälle keskuspoliisille, sekä toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana, varatuomarin arvonimi hänelle myönnettiin 1928. Etsivän keskuspoliisi uransa aikana Kekkonen perehtyi tarkasti kommunismin vastaiseen toimintaan.

Ennen politiikkaan ajautumista Kekkonen ehti myös tehdä lyhyen mutta voitokkaan uran huipputason yleisurheilijana, ja hän saavutti mitalisijoja Kalevan kisoissa sekä SM-kisoissa, vuosina 1923, 1924, 1927, ja 1928. Kekkosen vahvimpia lajeja olivat vauhditon korkeushyppy ja kolmiloikka.

Kekkonen tapasi etsivässä keskuspoliisissa työskennellessään Sylvi Salome Uino nimisen konekirjoittajan, jonka kanssa hän pian päätyi naimisiin. Pariskuntaa siunattiin kaksosilla 1928. Pojista Matti seurasi isänsä jalanjälkiä Suomen politiikkaan, ja Taneli teki pitkän uran Suomen suurlähettiläänä ympäri maailman.

Poliittinen ura

Kekkonen aloitti poliittisen uransa opiskelija politiikan parissa tuoreesti itsenäisessä Suomessa. Hän oli Akateemisen Karjalan-Seuran jäsen, mutta erosi seurasta 1932 Mäntsälän kapinan seurauksena. Hän liittyi myöhemmin Maalaisliittoon, eli nykyiseen Keskustaan, ja pääsi töihin ministeriön virkamieheksi. Kekkonen oli huolissaan äärioikeiston noususta Suomessa ja maailmalla, ja totesi julkaisemassaan pamfletissa, Demokratian itsepuolustus, että maiden tulisi rajoittaa jokseenkin sananvapautta demokratian suojelemisen nimissä.

Kekkonen valittiin eduskuntaan vuonna 1936, ja hän sai ensimmäisenä kautenaan oikeusministerin viran Kyösti Kallion toimesta. Tätä seurasi sisäministerin pesti A. K. Cajanderin hallituksessa. Kekkosen eduskunta ura jatkui läpi talvisodan, ja vaikka ministerin pestiä hänelle ei annettu, hän piti hallussaan useita hallinnollisia virkoja. Kekkonen myös kirjoitti nimimerkillä Pekka Peitsi kommentteja maailman tapahtumiin, kirjoituksia julkaistiin Suomen Kuvalehdessä.

Paasikiven hallituksessa Kekkonen valittiin oikeusministeriksi 1944, ja myöhemmin eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi. Puhemiehen pestin hän otti vastaan 1948, ja hän muodosti pääministerinä ensimmäisen hallituksensa 1950. Pääministeri uransa ajan Kekkonen puhui äänekkäästi Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden tärkeydestä.

Tasavallan presidentin paikan kekkonen voitti vuonna 1956, hän sai 151 valitsijamies ääntä, kun taas hänen kilpakumppaninsa K.A. Fagerholm sai 149 ääntä. Uuden presidentin virkaan astumiseen liittyi skandaalin käryä, KGB:n puolesta ilmoitettiin että voitto oli saavutettu Neuvostoliittoa lahjomalla, ja Yhdysvaltain ulkoministeri kieltäytyi onnittelemasta  tuoretta presidenttiä.

Presidenttinä Kekkonen käytti paljon hyväkseen henkilökohtaisia ystävyyssuhteita, ja useat päätökset saivat muotonsa kalastus- ja metsästys reissuilla. Hän harjoitti verkostoitumista ennen kuin siitä tuli muodikasta, ja laittoi isot firmat lobbaamaan tavoitteidensa puolesta, ja maksamaan kalastusreissuja kaukaisiin kohteisiin. Kekkosen ura presidenttinä loppui 1981, hänen terveytensä petettyä. Kekkonen kuoli Tamminiemessä 31. elokuuta 1986.