Call us on 44 7700 900693

Etusivu » Politiikka » Suomen presidentit Osa 3 – Mauno Koivisto

Suomen presidentit Osa 3 – Mauno Koivisto

Mauno Koivisto tunnetaan Suomen yhdeksäntenä presidenttinä, hän oli ensimmäinen virkaa hallussaan pitänyt sosiaalidemokraatti, ja hänen valtakautensa ajoittui suoraan Kekkosen pitkän kauden perään. Koivisto piti presidentin virkaa hallussaan 1982-1994, tätä ennen hän oli toiminut pääministerinä kahdesti Kekkosen ollessa presidenttinä.

Politiikkaa edeltävät vuodet

Mauno Henrik Koivisto syntyi Turkulaiseen työläisperheeseen 1923. Koiviston isä oli puuseppä, ja äiti ompelijatar. Talvisodan syttyessä tuleva presidentti oli 16-vuotiaana liian nuori taistelemaan, joten hän otti osaa vapaaehtoiseen sammutusyksikköön. Hän kävi asepalveluksen jatkosodan aikana, ja päätyi palvelukseen jääkärikomppaniaan. Koivisto oli poliittisesti aktiivinen nuoruus vuosistaan saakka, hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen 1947, ja hän oli aktiivinen kommunismin vastustaja näistä ajoista alkaen.

Sodat olivat keskeyttäneet nuoren Koiviston opinnot, mutta hän sai myöhemmin opiskeltua päivätöiden ohessa iltakoulussa ylioppilaaksi. Iltakoulun jälkeen Koivisto jatkoi opintojaan Turun yliopistossa, saaden käteensä filosofian kandidaatin, lisensiaatin, ja lopulta sosiologisen alan tohtorin paperit. Koivisto ei kuitenkaan kaihtanut fyysistä työtä, ja opinto aikoinaan mies työskenteli muun muassa ahtaajana Turun satamassa. Koivisto toi uransa aikana myös kansakoulun opettajana ja ammatinvalinta ohjaajana.

Mauno Koivisto tapasi tulevan vaimonsa Tellervo Kankaanrannan itsenäisyyspäivän aattona 1950. Kohtalokkaaksi muodostuivat ylioppilaskunnan peruutetut tanssiaiset, joiden ovalla sekä Mauno että Tellervo olivat koputtelemassa. Opiskelija pari siirtyi muihin tanssipaikkoihin iltaa viettämään, ja tämä johti 70-vuotta kestäneeseen avioliittoon. Koivistojen ainoa tytär, Assi Koivisto, syntyi vuonna 1957.

Akateemisen elämän jätettyään Koivisto valittiin Helsingin Työväen Säästöpankin johtajaksi. Koivisto toimi edelleen SDP:n aktiivisena jäsenenä, ja ajoi puolueen sisällä asiaa suhteiden solmimiseksi presidentti Kekkosen ja Neuvostoliiton kanssa. Tästä seurasi miehen nousu Suomen politiikan kentille, ja hänet valittiin valtiovarainministeriksi vuonna 1966. Valtiovarainministerin viran jälkeen Koivisto otti vastaa Suomen Pankin pääjohtajan paikan alkuvuodesta 1968.

Poliittisen uran nousu

Koivisto ura politiikan ylemmillä asteilla alkoi vuoden 1968 maaliskuussa kun hänet valittiin muodostamaan hallitusta. Hän sai pian suuren kansansuosion, ja vaikka hänen ensimmäinen hallituksensa päättyi 1970, hän jatkoi aktiivista poliittista uraansa, ja oli takaisin pääministerin virassa vuonna 1979. Koivisto oli uransa alusta saakka hyvin suosittu kansan keskuudessa, vaikka sen aikainen Suomen presidentti, Urho Kekkonen, suhtautuikin häneen hieman epäilevästi. Nuoren Koiviston kokema suosio kansan silmissä sai kekkosen näkemään hänet vakavasti otettavana kilpailijana.

Kekkosen terveydentila päätti hänen pitkän presidentin uransa keväällä 1981. Kekkosen lähipiiri pyrki kaatamaan Koiviston hallitusta ennen presidentin virastaan eroamista, saadakseen vallan haltuunsa sosiaalidemokraattiselta puolueelta. Koivisto kuitenkin vastusti näitä vallankaappaus yrityksiä, ja hänen kansan suosionsa nousi entuudestaan. Kekkonen jäi vihdoin sairaslomalle syyskuussa 1981, ongelmana oli presidentin pitkälle edennyt dementia, ja kysymys siitä oliko tämä lainmukaisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa edes oman eroanomuksensa allekirjoittamiseksi. Pääministerinä Koivisto otti presidentin viran hoitaakseen tilapäisesti lokakuussa 1981, kunnes edellisen presidentin erosta saatiin tehtyä virallinen.

Kekkosen erottua tehtävästään Suomessa järjestettiin aikaiset presidentinvaalit vuonna 1982, ja Mauno Koivisto asettui näihin ehdokkaaksi, nousten pinnalle selkeänä voittajana vasemmiston laajan tuen ansiosta. Presidenttinä Koivisto teki suuria sisäpoliittisia muutoksia. Hän heikensi presidentin valtaa, ja vahvisti Suomen parlamentaarista suuntausta. Koivisto toimi presidentin virassa kaksi kautta, ja tänä aikana teki monia ulkopoliittisia ratkaisuja, joilla on edelleen vaikutusta suomalaisten elämään. Esimerkiksi Euroopan Unionin jäsenyys hakemus lähetettiin hänen toisen kautensa aikana. Koivisto myös päätti presidentin kausien rajoittamisesta kahteen kauteen, ja presidenttien valintatapa muutettiin valitsijamies vaaleista kansan vaaleiksi.

Viimeisinä vuosinaan Mauno Koivisto sairastui Alzheimerin tautiin, ja hän vietti loppu aikansa hoitokodissa. Koivisto menehtyi 12. Toukokuuta 2017, ja hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset.